Kolmostie, kenet vie,
sillд paluuta ei lie.
Sen tunnen omaksein,
kun taaksein kilometrit jдд

Kolmostie, kenet vie,
sillд paluuta ei lie.
Nддn monta kaistaa,
taas maistaa tahdon elдmдд

Kun lдhdin, soi mielessдin laulut lakeuden
Vaan kauempaa viihtyisi kahleissani en,
sд pyysit ettд jддn, vaan lдhdin etelддn
Kai kerran mд lцytдisin mддrдnpддn

Kolmostie, kenet vie,
sillд paluuta ei lie.
Sen tunnen omaksein,
kun taaksein kilometrit jдд

Kolmostie, kenet vie,
sillд paluuta ei lie.
Nддn monta kaistaa,
taas maistaa tahdon elдmдд

Kun aurinko laskeutui laton meren taa,
niin tiesin, en sellaista nдhdд enдд saa.
Vaan kiiolat valojen, yцn yllд talojen
Ja kaukana viittani viimeinen

Kolmostie, kenet vie,
sillд paluuta ei lie.
Sen tunnen omaksein,
kun taaksein kilometrit jдд

Kolmostie, kenet vie,
sillд paluuta ei lie.
Nддn monta kaistaa,
taas maistaa tahdon elдmдд

Kolmostie, kenet vie,
sillд paluuta ei lie.
Sen tunnen omaksein,
kun taaksein kilometrit jдд

Kolmostie, kenet vie,
sillд paluuta ei lie.
Nддn monta kaistaa,
taas maistaa tahdon elдmдд